Matkaa Iringasta Matemalle ei ole kuin 450km mutta ajoaika oli 9h. Tie kipuaa Livingstone-vuorten yli ja näkymät ovat mahtavat. Korkein kohta autolla ajettaessa oli 2400m ja sen jo huomasi autossa tehonhäviönä. Luonto on vehreää ja rinteillä kasvatetaan lähinnä teetä ja banaania. Loput 50km oli juuri niin kamalaa kun kaikki olivat kuvailleet mutta kyllä kannatti ajella perille asti.
Grazy Crocodilin ranta oli ruhtinaallisesti meidän perheen käytettävissä. Joskus joku paikallinen pulahti uimaan kesken koti- tai työmatkan.
Hiekka oli polttavaa, vesi raikasta ja puhdasta. Järven pohja oli pehmeä heikkapohja.
Näkymä bambumajamme edestä vuorille.
Leijalle ja Saamolle löytyi paijattavia.
Villellä oli taas muut mielessä..
ja Saamo tietenkin perässä.
Tässä paikallinen pyörätuolipyörä tai miksiköhän sitä kutsutaankaan. Näitä näkee myös Iringassa ja ne on näyttää toimivan Tansanian maastossa oikein hyvin.
Mateman Lutheran Keskuksen museon esineitä. Lehmän kelloja, edessä karjapilli ja vasemmalla takana pallon muotoisia maitopulloja.
Bambumajamme.
Iltaisin istuimme nuotion ääressä Villen ja Peterin soitellessa kitaraa.
Yöllisisiä kalastajia. Kalastajat olivat vierivieressä lamppuineen aivan kun illalla järvelle olisi noussut valaistu silta.
Malawi- eli Nyasa-järvi on maailman kalalajirikkain järvi, jolla on syvyyttä paikoin jopa 700m. Kuvassa Malawijärven kissakaloja joita savustettiin tällaisissa padoissa. Kypsennyksen aikan kupera kansi pidetään päällä eli maku on savustetun ja grillatun välistä. Maku ja koostumus oli aika lähellä kotoista matikkaamme.
Nämä naiset perheineen asuivat rannalla teltassa. Tässä he ovat varmaankin matkalla ruuanlaittoon. Kokeilkaapa pysyykö teilllä chilipullo pään päällä kävellessä.
Rannan tuntumassa banaanipuiden välissä kasvoi kaakaopuita.
Tässä joessa asuu virtahepoja ja krokotiilejä. Emme kuitenkaan onnistuneet niitä näkemään. Oli ihan tarpeeksi extremeä kun tiesi, että ne asustavat aivan majojemme takana...ainakin tarinan mukaan.
Nyt ollaan sitten sairasteltu jokainen vuorotellen. Mahatautia ja flunssaa on podettu ihan urakalla. Ainakaan kotitestien mukaan ei ole kyse malariasta. Sairaalassa postiivisen tuloksen saa hyvin herkästi, koska lääkärit ylidiagnosoivat länsimaaliaisia hyvin herkästi. Periaate on se, että parempi lääkitä turhaan kun jättää lääkitsemättä, jos kyseessä onkin malaria.
Peter ja Ville kävivät koulun retkellä Udzunguan vesiputouksilla, joista on kuvia viime keväältä. Nyt kuivalla kaudella erikoisuutena oli laguunit joihin pääsi uimaan sekä putousten päällä että alla. Ensi kerralla siis kuvia Villen volteista laguunissa ja mahdollisesti Kansainvälisestä Illasta, joka poikkeuksellisesti järjestetään tänä vuonna koululla.
Vielä sen verran, että tänään tuli ensimmäisen kerran oikein kunnon sade. Tiet tulvivat tuttuun tapaan ja piha täyttyi puroista. Sadetta kesti noin tunnin verran ja taas aurinko kipusi taivaalle. Tänä vuonna on ollut erittäin lämmintä, jopa 30 astetta päivällä eli raikas sade olikin jo tervetullut.
Hei, kiva kuulla teistä - paitsi sairastelusta! Pole sana! Jospa se tietäisi terveitä tulevia kuukausia! Oli kiva myös päästä Malawi-järvelle, jonne emme ennättäneet, vaikka oltiin maassa kolmatta vuotta... Ajatella, että ajoitte niitten vuorten yli! Vielä mekin joskus!
VastaaPoistaTerveisiä Iistä! Ihana lukea näitä teidän kuulumisia. Tunnutte tutuilta Piian kertoman ja tämän blogin kautta, vaikka emme ole koskaan tavanneetkaan.
VastaaPoistaToivottavasti sairastelut on nyt sairastettu siellä päin.
Upeita kuvia oli taas. Jokaisen kirjoituksenne olen lukenut ja aina noita kuvia ihastellut, mutta nyt vasta sain aikaiseksi jättää kommenttia.
t. Saana